RSS-LUKUOHJELMAN KÄYTTÖÖNOTTO, MSN MESSENGER JA SATU

RSS syötteitä olen näköjään käyttänyt aikaisemmin huomaamattani. Siis minulla on ollut iGoogle jo jonkin aikaa, ja olen tilannut siihen joskus jotain, ajattelematta asiaa sen kummemmin. Asialistassa näytti nimittäin tuo RSS-syöte joltain oudolta ja tylsältä, joltain minkä kanssa minulla ei varmaankaan olisi mitään tekemistä. Eli olin siis väärässä. Hyvä niin.

Meseosoitekin minulla oli valmiiksi, ei vaan ole ollut sellaisia kavereita, joiden kanssa mesetellä.
Tanskassa kuulemma joissakin kirjastoissa virkailijoilla on Messenger auki palvelutiskillä, jolloin asiakkaat voivat tehdä nopeita kysymyksiä kotoaan tai kirjastosta esim. omalta läppäriltään käsin. Voisi toimia täälläkin. Tuo kysy online kirjastochat on ainakin minun mielestäni jotenkin jäykkä. Yksi henkilö per keskustelu, ja muista kirjoittaa kaunista kieltä! Ei hymiöitä. Ei erikoisfontteja. So, so kirjasto on VAKAVA asia!

Tiistaina kokeilin kurssichattia, ja se oli ihan hilpeää, vaikka porukkaa oli laihan laisesti. Voi toki olla, että jos paikalla olisi ollut useita kurssilaisia, minun olisi ollut hankala pysyä keskustelussa mukana, istuin nimittäin lainaustiskin ääressä ja vuoroin palvelin asiakkaita vuoroin kirjoitin kommentteja keskusteluun.

Toinen viikoittainen kurssichat päivä tuottanee minulle ongelmia. Todennäköisesti juuri suunniteltuun kellonaikaan koneella jököttää tyttäreni, jonka koneen äärestä kampeamiseen tarvittaisiin jotain järeämpää kuin äidin verkkokurssi (ehkä kauhakuormaaja tms.).

Mutta hei, minusta saa mesekaverin jos joku samalle kurssille osallistuva haluaa harjoitella. Miksei tietenkin myös joku muu, mutta silloin pitää tietää minun meseosoitteeni, jota en, (ähäkutti!) paljasta ihan tuntemattomille. Osoitteen saa tallentamalla yhteiskeskustelusta, tai lähettämällä viestiä esim. Facebookin kautta. Tällaisissa tunnelmissa nyt, Satu.


…vieraalle kissanpennulle, joka oli suloinen ja pörröinen, vilkas ja iloinen (mutta ei tietenkään yhtä ihana kuin sen oma pentu). Joutessaan kissaemo rupatteli vieraalle kissanpojalle, neuvoi sitä ja leikki sen kanssa, kunnes oli aika lyllertää kotiin oman pennun luokse.

Näin kului päiviä silloin ja päiviä tällöin. Ohimennen vieraan kissanpojan nähdessään emon oma pentu sanoi tätä ihan rumaksi, muttei muuten noteerannut sitä mitenkään.

Jos olisin sinun lapsesi, pääsisinkö mukaasi kaikkialle? Kysyi vieras kissanpentu.

BLOGIT, DELICIOUS JA SATU

No, nyt ymmärrän blogin idean. Se voi olla kuin mielipidekirjoitus, jos on jatkuvasti eri asioista tärkeää sanottavaa. Tai reseptikirja, jonka haluaa jakaa. Tai mieluiten ihan mitä vaan. Nyt tyhjä "paperi" ei enää vaivaa, pyörittelen asioita mielessäni, sanoja kielelläni, ihan mielelläni, mielissäni.

Blogin perustaminen siis onnistui, mutta mistä aika sisällöntuottamiseen?


Tuntuu, että kaikilla muilla on vuorokaudessa muutama tunti enemmän kuin meikällä. Nämä kunnon ihmiset käyvät teatterissa ja jumpassa, vievät koiralaumoja näyttelyihin ja lapsia moninaisiin harrastuksiin. Kaikilla muilla on lisäksi aikaa pitää koti moitteettoman siistinä, huolehtia ulkonäöstään, ja katsoa telkkarin kokkiohjelmat, uutuussarjat sekä urheilukilpailut.


Minun työpaikallanikin on kiire. Tuntuu nololta jumiutua kirjoittelemaan, kun kärryt pursuvat hyllytettävää ja tiskin edusta asiakkaita. Ajatus katkeaa. Äsken kirjoitettu on jo vaha uutinen, kun vihdoin voisi alkaa muokata sitä.


Kotonani on lapsi, jonka gosupermodelit, youtubevideot ja mesekeskustelut valtaavat ainoan tietokoneen illoiksi ja iltapäiviksi (tietenkin voisin mennä koneelle kun hän nukkuu, patistan neidin aikaisin unten helmuksiin, mutta pidän itsekin kovasti nukkumisesta).

Kaikesta tästä nutinasta huolimatta kirjoittaminen on ihan ki..äh oikeastaan hauskaa.

Delicious puolestaan vaikuttaa tässä vaiheessa sekä hyödylliseltä, että hankalalta.

Onhan se kiva, että voi tallettaa linkkejä johonkin, jonka saa auki vaikka hotellin koneella Honolulussa, mutta ihan oikeasti, monet asiat löytyvät ihan helposti vaikka googlaamalla.

Deliciousiin pitää aina KIRJAUTUA. Sitä paitsi jo ko. sanan kirjoittaminen on työlästä.

Lisäksi se varsinainen epäkäytännöllisyys ja ongelma: Deliciousista pitää myös KIRJAUTUA ULOS! Ei auta, että sulkee selainikkunan. Oma tili jää auki helposti. No tuskin sillä on mitään väliä, kuka linkkejäni näkee tai muokkaa, mutta jos sillä ei ole merkitystä, miksi pitää kirjautua sisään?

Korjaus edelliseen: kyseessä oli ilmeisesti taannoin jokin bugi, äsken kun kokeilin, käyttäjätili ei jäänyt auki. Tai olisi, jos olisin laittanut ruksin kohtaan Keep me signed in. No, kirjanmerkit näkyvät kuitenkin, vaikka ei olisi kirjautuneena.

Ja englannin kieli. Ei niin, että en ymmärtäisi sitä, tai sen asemaa kansainvälisenä kommunikointivälineenä, mutta kirjanmerkkihakemistoni toivoisin olevan äidinkielelläni, ihan nopean käytettävyyden vuoksi.

Ja sitten satu.
Olipa kerran kissaemo. Se oli ihan tavallinen emokissa, jolla oli suloinen pörröinen pentu (ehkä se olisi voinut siis olla mieluummin ilves, jos sillä kerran oli vain yksi pentu?).
No, emokissa pyysysti poikaselleen ruokaa, nuoli sen turkkia ja makoili muun ajan tyytyväisenä pesässään (miksi muuten puhutaan aina kissan pojista tai poikasista, tämän tarinan kissaemon pentu on tyttökissa?).
Kissanpentu oli suloinen ja villi, se leikki tovereidensa kanssa kunnes väsyi ja seurasi sitten emoaan naukuen pienellä vaativalla äänellään.
Mutta eräänä päivänä, kun kissaemo oli jälleen saalistamassa ruokaa pennulleen, se kuuli vierestään naukaisun. Ääni ei kuulunut sen pennulle vaan...

Tyhjän "paperin" kammo

Aikanaan kirjailijat puhuivat tyhjän paperin kammosta, siitä kun pitäisi kirjoittaa, mutta ei vaan kykene aloittamaan, pää tuntuu tyhjältä. Minulla on nyt vähän sellainen, kammo-olo. Toisaalta vain tyhjä voi täyttyä, eli siis ehkä myös pääni tämän kurssin myötä uudesta tiedosta ja ajatuksista?

Nyt katsastamaan delicious!