BLOGIT, DELICIOUS JA SATU

No, nyt ymmärrän blogin idean. Se voi olla kuin mielipidekirjoitus, jos on jatkuvasti eri asioista tärkeää sanottavaa. Tai reseptikirja, jonka haluaa jakaa. Tai mieluiten ihan mitä vaan. Nyt tyhjä "paperi" ei enää vaivaa, pyörittelen asioita mielessäni, sanoja kielelläni, ihan mielelläni, mielissäni.

Blogin perustaminen siis onnistui, mutta mistä aika sisällöntuottamiseen?


Tuntuu, että kaikilla muilla on vuorokaudessa muutama tunti enemmän kuin meikällä. Nämä kunnon ihmiset käyvät teatterissa ja jumpassa, vievät koiralaumoja näyttelyihin ja lapsia moninaisiin harrastuksiin. Kaikilla muilla on lisäksi aikaa pitää koti moitteettoman siistinä, huolehtia ulkonäöstään, ja katsoa telkkarin kokkiohjelmat, uutuussarjat sekä urheilukilpailut.


Minun työpaikallanikin on kiire. Tuntuu nololta jumiutua kirjoittelemaan, kun kärryt pursuvat hyllytettävää ja tiskin edusta asiakkaita. Ajatus katkeaa. Äsken kirjoitettu on jo vaha uutinen, kun vihdoin voisi alkaa muokata sitä.


Kotonani on lapsi, jonka gosupermodelit, youtubevideot ja mesekeskustelut valtaavat ainoan tietokoneen illoiksi ja iltapäiviksi (tietenkin voisin mennä koneelle kun hän nukkuu, patistan neidin aikaisin unten helmuksiin, mutta pidän itsekin kovasti nukkumisesta).

Kaikesta tästä nutinasta huolimatta kirjoittaminen on ihan ki..äh oikeastaan hauskaa.

Delicious puolestaan vaikuttaa tässä vaiheessa sekä hyödylliseltä, että hankalalta.

Onhan se kiva, että voi tallettaa linkkejä johonkin, jonka saa auki vaikka hotellin koneella Honolulussa, mutta ihan oikeasti, monet asiat löytyvät ihan helposti vaikka googlaamalla.

Deliciousiin pitää aina KIRJAUTUA. Sitä paitsi jo ko. sanan kirjoittaminen on työlästä.

Lisäksi se varsinainen epäkäytännöllisyys ja ongelma: Deliciousista pitää myös KIRJAUTUA ULOS! Ei auta, että sulkee selainikkunan. Oma tili jää auki helposti. No tuskin sillä on mitään väliä, kuka linkkejäni näkee tai muokkaa, mutta jos sillä ei ole merkitystä, miksi pitää kirjautua sisään?

Korjaus edelliseen: kyseessä oli ilmeisesti taannoin jokin bugi, äsken kun kokeilin, käyttäjätili ei jäänyt auki. Tai olisi, jos olisin laittanut ruksin kohtaan Keep me signed in. No, kirjanmerkit näkyvät kuitenkin, vaikka ei olisi kirjautuneena.

Ja englannin kieli. Ei niin, että en ymmärtäisi sitä, tai sen asemaa kansainvälisenä kommunikointivälineenä, mutta kirjanmerkkihakemistoni toivoisin olevan äidinkielelläni, ihan nopean käytettävyyden vuoksi.

Ja sitten satu.
Olipa kerran kissaemo. Se oli ihan tavallinen emokissa, jolla oli suloinen pörröinen pentu (ehkä se olisi voinut siis olla mieluummin ilves, jos sillä kerran oli vain yksi pentu?).
No, emokissa pyysysti poikaselleen ruokaa, nuoli sen turkkia ja makoili muun ajan tyytyväisenä pesässään (miksi muuten puhutaan aina kissan pojista tai poikasista, tämän tarinan kissaemon pentu on tyttökissa?).
Kissanpentu oli suloinen ja villi, se leikki tovereidensa kanssa kunnes väsyi ja seurasi sitten emoaan naukuen pienellä vaativalla äänellään.
Mutta eräänä päivänä, kun kissaemo oli jälleen saalistamassa ruokaa pennulleen, se kuuli vierestään naukaisun. Ääni ei kuulunut sen pennulle vaan...