Aikanaan, joskus 90 luvun alkupuolella, silloinen poikaystäväni halusi Filmnetin. Sellaisen maksullisen elokuvakanavan. hän korjasi vahan, ilmaiseksi saamansa television, hankki ko. palvelun, ja minä, jonka asuntoon systeemi sijoitettiin, tilasin ja maksoin TV-luvan. Kaikki OK.
Myöhemmin Filmnetistä luovuttiin ja poikaystävä myi pois myös TV:n. Minä sanoin TV-luvan irti. Kaikki OK? Ei suinkaan: eräänä päivänä olin kotona yksin, olin sairas, kuumetta jne. Loikoilin sängynpohjalla, kunnes ovikello soi. Menin avaamaan. Oven takana seisoi virallisen näköinen ukkeli, joka sanoi olevansa TV-luvan tarkastaja. Kerrottuani, että meillä ei enää ole vastaanotinta, mies halusi väkisin tulla toteamaan asian. Minä, läpikuultavassa yöpaidassa, aamutakkia ympärilleni rutistaen roikuin ulko-oveni sisäkahvassa saadakseni sen kiinni, ja tuo lupatarkastaja-ällötys kampesi ovea auki vartaloani tuijottaen, ja hokien että jos en päästä häntä asuntooni, hän soittaa poliisit ja saan syytteen virkamiehen vastustamisesta. Sain lopulta kiskottua oven kiinni, eikä luvattuja poliiseja kuulunut.
Tapauksen jälkeen suhtautumiseni TV lupaan kuitenkin muuttui. En nähnyt sitä enää maksuna puolueettomista uutispalveluista ym. vaan eräänlaisena suojelurahana. Koin, että YLE on mafia. Tästä syystä en ole innokas seuraamaan edes YLE:n RSS syötteitä. Ällötys on vuosien saatossa laajentunut niin, että en edes katso telkkaria. Minulta on siis aika turha kysyä, että näitkö sen ja sen eilen telkussa. Todennäköisesti en nänyt. Minua ei kiristetä.
Ai, mitä silloin tein, jos kerran en tuijottanut TV:tä?
Silloin akoi jo olla "purkkeja". Siis sellaisia, että laitettiin tietokone soittamaan modeemin välityksellä lankapuhelinlinjaa pitkin jollekin palvelimelle. Vaikka MB:n (Mikrobitti-lehti) tai Saunalahden serveriin. Siellä oli sitten rajoitettu aika roikkua keskustelemassa muiden kanssa tai imuroida pelejä tai muita ohjelmia.
Sähköpostikin kulki noin kerran päivässä palvelimelta toiselle. Nykyisestä Internetkäyttäjästä tuo varmaan tuntuu aika alkeelliselta, mutta kyllä se TV:n hakkasi. Samoin kuin tietokonepelit:, esimerkiksi Wolfenstein, Prince of Persia ja Ultima Underworld.
Unohtamatta kirjoja. Tietenkin. Lukiessa muodostaa ihan itse kuvan henkilöiden olemuksesta. Toisin kuin TV:ta katsellessa.
Nyt en kaipaa televisiosta edes uutisia. Onneksi on Internet.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Meilläkään ei ole TV:tä ollut enää muutamaan vuoteen ja Hesaristakin luovuimme jo suunnilleen viisitoista vuotta sitten. Netistä löytyy nykyään paljonkin asiaa, jos haluaa seurata uutisia tai muuta, mikä kiinnostaa. Itse olen alkanut viihtyä keskustelupalstoilla jo 90-luvulla modeemin välityksellä, kun keskustelut piti vielä ns. tilata. Täytyy sanoa, etten ole kokenut TV:n puuttumista mitenkään suurena asiana, tekemistä löytyy kyllä.
Muistan filminetin josta veli pyysi kavereita nauhoittamaan leffoja kun en oli tuohon aikaan kortilla. Tv-lupa on kuin suojeluraha, kun muistelee jokavuotisia tarkastushyökkäyksiä. Mutta millä nimellä voi sanoa jokaiselle pakkosyötettävää mediamaksua oli sitten kuuro, sokea tai täysin töllötön..?
Purkit mainittu! Ehkä on tavattukin MBnet BBS:ssä, silloin vanhaan hyvään aikaan :) Purkkien merkitys aina unohdetaan kun puhutaan tietoverkkojen historiasta. Minusta niiden merkitys oli aivan keskeinen!!
Ja Ultima Underworld oli upea ja todella jännittävä!
YLE-asia on minun paras jättää kommentoimatta
Lähetä kommentti