RSS-SYÖTTEET, RSS-LUKUOHJELMA AKTIIVIKÄYTTÖÖN JA SATU

Tällä viikolla tilailin RRS syötteitä joita tehtävänannossa kehotettiin. Ei ollut mitenkään hankalaa, tosin saatoin mennä sieltä missä aita on matalin. Siis copy paste jne. Tosi ensiksi (minä hölmö) tilasin osan syötteistä iGooglen etusivulle. No, nyt tiedän mikä ero sillä on verrattuna varsinaiseen syötteenlukijaan. Jos et tiedä, kokeile. Niin tämä maailma toimii.

Näyttää muuten Eduskunnan kirjastossakin olla nämä RSS syötteet ym. sosiaalinen media tapetilla juuri nyt. liekö sattumaa?
http://parlamenttikirjasto.blogspot.com/2009/10/sosiaalinen-media-muuttaa-tyota.html

Löysin myös Helsingin RSS uutiset. Lisäksi moni kotikaupunkini virasto näyttää tarjoavan omista palveluistaan tietoa RRS syötteinä. Ihan näppärää, jos seuraa jotakin tiettyä asiaa. Vaikka jonkin alueen kaavoittamista.

Tulee mieleen kuinka pikkulapsena (olin n. 3-4v.), ”tehtäväni” oli selata sunnuntain Hesari läpi ja etsiä Helsingin vaakunaa. Kotini viereen oltiin rakentamassa päiväkotia, ja sen valmistumisesta ja hoitopaikan haun alkamisesta tiedotettaisiin lehdessä. En toki silloin olisi osannut käyttää syötteenlukijaa, mutta vanhempiani se olisi saattanut auttaa. Tosin en tiedä tiedotetaanko kaupungin uutisissa nykyisinkään jonkun yksittäisen päiväkodin tilanteesta, mutta tuolloin niitä oli vähemmän, joten jos silloin olisi ollut Internet niin...

Sellaisten sivujen kohdalla, joita ei muuten päivittäin seuraa, mutta joilla saattaa joskus olla jotakin kiinnostavaa, RSS syötteet ovat tosi käteviä. Kurssikavereidenkin blogeista näkee, onko joku lisännyt jotain uutta mielenkiintoista, ilman että täytyy odottaa sivun latautumista.

Minä näköjään pidän RSS syötteistä. Siitäkin huolimatta, että kuten edellisessä kirjoituksessani jo mainitsin, pidin koko asiaa epäilyttävänä. Nyt siis käytän joka päivä hetken aikaa tilaamieni syötteiden tarkkailuun.


Ehkä, sanoi emokissa, mutta kun et ole. Voi olla että kuljen oman pentuni kanssa auringosta itää ja kuusta länteen ja vien sen paikkoihin, joihin ei yksikään toinen kissanpentu ole milloinkaan päässyt. Mutta sinun on syytä kipittää oman emosi luokse.

Mutta emollani on jo toinen poikue, minä voisin ihan hyvin tulla teidän mukaanne, yritti vieras kissanpentu.

En voi ottaa vierasta kissanpentua mukaani, tuhahti kissaemo.

En minä ole ihan vieras, nimeni on Miuku! Kyllähän sinä minut tunnet, muistat kuinka pienenä pallerona leikin toverieni kanssa tassujesi juuressa. Kerroit meille tarinoita. Minä olen Miuku, kyllä sinun täytyy muistaa minut!

No jaa, ehkä muistan, ehkä en. Maailma on vaan niin täynnä kissanpentuja, sanoi emokissa. Teille pitäisi rakentaa oma oleskelualue.