Library Things

Kirjastoasiaa. Helsingin kaupunginkirjastossa kuohuu. Määräaikaisten sopimuksia jätetään uusimatta. Johtajia valitaan. Kaikkialla kuiskitaan ja juoruillaan. Vaikka suurin osa tuosta kaikesta ei suoraan koske minua, tuntuu, kuin en olisi ollut töissä kuluneella viikolla ollenkaan, vaan jonkun draamasarjan kuvauksissa. Eipä silti, kylläpä tuo työstä kävi, plussaakin taisi kertyä (siis ylityötunteja, ei K-kaupan pisteitä).

Maanantai meni kutakuinkin normaalisti: ehdin jopa vähän vilkaista viikkotehtäviä. Ja aloittaa taistelun kaavojen kanssa. Jos et tiedä "kaavoista", ole tyytyväinen. Riittänee, että kerron niiden olevan aineistohankintaan liittyvä kokeilu, joka kolminkertaistaa esimerkiksi minun nykyiseen hankintaprosessiin käyttämäni ajan ja vaivan. Tiistaina oli tarkoitus osallistua kurssimeseen, mutta vähäiseksipä jäi. Jouduin parin humalaisen asiakkaan sössimisen takia hajoittamaan CD-ROM -aseman koska he olivat tunkeneet oman levyn masiinaan, ja halusivat sen pois. Ja voit kuvitella sitä jankkaamisen ja sössötyksen määrää, mikä seurasi, kun ilmoitin, että me emme todellakaan tulosta virkailijakoneilla mitään asiakkaiden omilta levyiltä, muistitikuilta, levykkeiltä tms. vaikka asiakas olisi kuinka lukenut yliopistossa tietojenkäsittelytiedettä. Keskiviikko kului Nuorisokirjastotyön kurssilla Entressessä. Vaikka Entresse on Espoon takamailla, kaikki läsnäolleet kirjastolaiset olivat Helsingistä. Mukana tuleva kirjastotoimen apulaisjohtaja (ja myös toinen, joka on ko. paikalla sijaisena). Ja määräaikaisia joista jotku saamassa vakipaikan, joku ei. Torstaina piti kirjastochatin jälkeen juosta tukka putkella muistotilaisuuteen hakemaan kakkulapiokseni luulemani pizzaleikkuri. Onneksi pääsin sen jälkeen rupattelemaan hetkeksi harvoin näkemäni työkaverin kanssa. Perjantai menikin sitten rattoisasti kertyneitä töitä manaillessa (ja tehdessä).

Maanantaina kokeilin Library thingiä. Mieleni teki lukea jotain kasariajoista kertovaa, ajasta kun itse olin tenava. Vähän seikkailua tai kauha ja onnellinen loppu? Lähin kiinnostava aikakautta kuvaava kirja joka tuli mieleni on Ystävät hämärän jälkeen. No ei löydy. Siispä nimi alkukielellä hakukenttään. "Låt den rätte komma in" tuottaa paljon lukusuosituksia.

Mutta miksi minun pitäisi olla kiinnostunut Stieg Larssonin hittijännäreistä, jotka sijoittuvat kaksituhattaluvulle? Yhdistävä tekijä on tietenkin Ruotsi mutta…

Vaihdan kirjaa. Susanne Collisin Nälkäpeli tuottaa melkoisen scifilistan, mutta huomaan että sekä se, että edellinen kirja saavat ohjelman suosittelemaan Neil Gaimanin hautausmaan poikaa. ihan kiva kirja joo, mutta aika lapsellinen jne. Kummallakaan en saa selvää ”älä lue tätä kirjaa” –antisuositusta.

Jos en olisi kirjastossa töissä, innostuisin varmaankin Library Thingin kaltaisista palveluista. Nyt ei oikein nappaa, sillä olen lukenut niin paljon kaikenlaista, että sen luetteloimiseen tai edes etsimiseen menisi ihmisikä. Lisäksi, ylätys yllätys!, minä en lue työkseni, vaan ihan omaksi ilokseni, palkatta! Mukavuussyistä luen mieluiten omalla, rikkaalla ja ilmaisuvoimaisella äidinkielelläni, joka, (toinen yllätys) ei ole englanti. Kokeilin aikanaan Facebookin Visual Bookshelf sovellusta, mutta alkuinnostuksen jälkeen en ole siihen kajonnut. Lasten ja nuortenkanssa töskentelevänä olen tutkinut myös ICDL:n verkkopalveluita, mutta toistaiseksi nämä virtuaalikirjaluettelot saavat kehittyä rauhassa. Jonakin päivänä myös suomenkielinen tarjonta on niissä riittävää ja silloin otan ne kenties ilomielin käyttöön.

Wikipedia on minulle ”kun on tylsää lainaustiskillä” –lelu. Joskus harvoin saattaa kirjastossakin olla hiljaista. Silloin voi leikkiä vaikka sellaista leikkiä, että jos kymmenes ”satunnainen artikkeli” kiinnostaa minua, niin… no tapahtuu jotain. Joskus lapsena luin xx osaisen tietosanakirjasarjani läpi. Wikipediaa en edes yrittäisi lukea. En tiedä onko kukaan koskaan yrittänyt (no ehkä ihan alkuaikoina?).

Pitää pyydystää mielenkiintoinen Wikipedia artikkeli. Mutta… kaikki on niin kiinnostavaa.

No, tehdään se siis näin: eräs nuori asiakas valitti, että hänen korttinsa on lukittu (käyttänyt luvatta aikuisten koneita, luulen ma). Kysyin, leikilläni, että eikö hän olekaan V.I.P.? Lapsonen ei ymmärtänyt kyseisen kirjainyhdistelmän merkitystä. Avuksi Wikipdia! Mutta mitä ihmettä, ko. kirjainyhdistelmällä (siis noiden pisteiden kanssa) löytyy vain jokin bändin levy :-(

Kiertämällä englanninkielisen Wikipediasivuston kautta päädyn haluamaani lopputulokseen suomeksi siis ilman pisteitä): kyseessähän on henkilö jolla on erityisoikeuksia, VIP (englantia very important person, suom. hyvin tärkeä henkilö) on termi, jolla tarkoitetaan henkilöä, jota kohdellaan paremmin kuin muita. VIP, Wikipedia

Jee, ajattelin, alkaa olla viikkotehtävien pakollinen pintaraapaisu tehty, Nyt jäljellä enää...

Mutta, ensivilkaisu Wikisuunnittelumallien pariin sai minut tuntemaan itseni täysin jälkeenjääneeksi ja lukutaidottomaksi. Koin, että en ymmärrä yhtään mitään. Olisiko kenelläkään aikaa ja rautalankaa? Taidan olla erehdyksessä joutunut väärälle kurssille, tai sitten aivoni ovat kutistuneet.