Tein tutkintapyynnön, ei kun siis lähetin tarkistuspyynnön.
Sitten mieleeni tuli, että en ole tietenkään kommentoinut blogissani itsestäänselvyyksiä, kuten että olen kyllä osallistunut niihin sun näihin mielipidekeskusteluihin siellä sun täällä.
Ja että etsin kyllä oman kirjastoni Library Thingistä, mutta en laittanut widgetiä profiilistani (Esa Aho, tulee työsähköpostinkäyttiksestäni), koska en tallentanut luettelointejani.
Ja että olen muutamasta syystä pohtinut virkamiehen asemaa verkossa, hieman tavallistakin syvällisemmin.
Olisin voinut kirjoittaa enemmänkin 23 asiasta ja niiden vierestä.
Nyt tahdon kuitenkin kiittää kurssitovereitani hyvästä hengestä ja toivon että voimme pitää jatkossakin yhteyttä erilaisten sosiaalisten medioiden merkeissä (ja tietysti muutenkin)!
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
lauantai 20. helmikuuta 2010
Deadlinekammo (tai miniverkkokurssi)
Tunnustan, että koko aamu on mennyt leikkiessä meseolioilla ja yrittäessä pelata tammea mesessä teini-ikäisen "tutorini" kanssa.
Huomasin vasta, että mesekaverin näkyvä profiili riippuu pikaviestipalvelusta. Kuvat tilat ja kaikki pysyvät sellaisina, kuin viimeksi kyseistä palvelua käytettäessä. Siis jos olen webmessengerissä jotain, voin olla Meebossa tai Livemessengerissä muuta. Kiinnostavaa minusta, uskokaa tai älkää.
Lisäksi kun sanotaan, että verkossa kuka vaan voi olla olevinaan joku toinen, tämä pätee ihan vaan keskusteluihinkin: Kasvokkain tiedät ketkä kaikki kuulevat puheesi. Puhelimessakin siitä on aika hyvä aavistus, mutta nettikeskusteluissa pitää aina miettiä kuka saattaa nähdä selän takaa, voisinko sanoa tämän ääneen esimerkiksi kirjastossa? (julkinen tila). Tämä pätee tietysti erityisesti meihin, jotka edustamme paitsi itseämme, myös omaa organisaatiotamme, jopa tahtomattamme.
Asiaan:
Ajattelin tämän miniverkkokurssin lähinnä peruskoulun seitsemäsluokkalaisille, niin että he voisivat käyttää kurssiin jonkin opetusjakson aikana esimerkiksi puoli tuntia/viikko kuukauden ajan. Tosin koska kysymyksessä ei ole kovin monimutkainen asia, sen voisi suorittaa myös kerralla: aikaa noin kaksi tuntia. Kurssia voisi käyttää myös kirjaston työntekiijöiden kertauskurssina. Kurssin voisi silloin suorittaa oman muun työn ohessa, mutta sen suorittaminen kartuttaisi koulutukseenosallistumistilastoja.
HelMet haltuun -verkkokurssi
Alustana yhteinen blogi, blogitekstinä tehtäväksiannot, joita kurssilaiset kommentoivat. Lisäapuna esim "meebo me" -palikka, jolla saa yhteyden kurssin vetäjään/vetäjiin.
Vähintään yksi kommentti/tehtävä/kurssilainen.
- Kirjaudu omiin tietoihisi, mitä näet? Mitä voit itse muuttaa?
- Etsi luettelosta aineistoa. (Esim. xx-kielen kurssi jossa on mukana CD tai Finlandia palkittu romaani jonka on kirjoittanut xx).
- Varaa aineistoa. Mistä tiedät onko kyseessä kirja tai joku muu aineisto?Onko varausjonoa, vai onko haluamasi hyllyssä? Kannattaako noutokirjastossa hyllyssä olevaa aineistoa varata HelMetin kautta, vai onko muita keinoja saada se? Mistä tiedät että voit noutaa varauksesi?
- Etsi aineistoa, josta aikusiltakaan ei mene varausmaksua. Miten löydät helpoimmin?
- Tarkenna hakua. Kokeile operaattoreita OR, AND NOT, NEAR ja WITHIN.
- Miksi hakusanalla "poni" löytyy enemmän teoksia, kuin hakusanalla "ponit"?
- Mitä lisätietoa saat, kun avaat Marc -näytön?
- Et löydä mitään hakusanalla (esim. skeittaaminen), mistä löydät oikan hakusanan. Tutustu YSA:n.
- Etsi levy, jolla on tietty kappale. Löytyykö sitä myös nuottina
- Varaa lehti.
- Tutustu "lisää koriin" -toimintoon. Missä tapauksessa tästä voisi olla sinulle hyötyä? Tutki uutuusluetteloa. Miksi uutuuksien joukossa saattaa olla jo aikaa sitten julkaistua aineistoa?Tilaa uutuusletteloita RRS syötteinä. Kommentoi syötteiden hyödyllisyyttä.Arvioi jokin lukemasi/katsomasi /kuuntelemasi teos.Kommentoi muiden arvioita. Jotkut teokset ovat saatavissa myös verkkoaineistona. Miten saat luettavaksesi e-kirjan? Kuinka pitkä on laina-aika?
- Mitä tehdä jos HelMet pinkoodi unohtuu?
- Kommentoi muiden kurssilaisten HelMet havaintoja.
Pintaraapaisu? Kyllä. Mikäli todella tekisin kyseisen kurssin, keskustelisin HelMet kouluttajien kanssa kurssin tarkemmata sisällöstä.
Aika vaan rientää ja deadline lähestyy. On siis pakko luovuttaa. Siis tämä verkkotyöskentelyni arvioitavaksi.
Näinpä siis sulkeudun suosioonne ja pidän peukaloni ja varpaani pystyssä, että arvoisat kurssin vetäjät eivät yritelmääni täysin tyrmää.
Niin, mitä se kissaemo tästä tuumii? No tietääpähän nyt, että vaikka veri on vettä sakeampaa, se ei ole niin virkistävää. Eli kaikkea vierasta ei tule torjua vain muiden mielipiteiden takia; joskus outo polku voi johtaa uuteen maailmaan.
maanantai 15. helmikuuta 2010
Paikkailua
Niinpä niin: koska rähmin Quaikun kanssa, päätin olla tekemättä samaa virhettä Twitterin suhteen. Lainasin siis kirjan, Haavisto: Näin käytät Twitteriä. Kirjassa Twitter esitettiin hyvinkin mielenkiintoisena ja käytettävänä palveluna, ja sen lukeminen selvitti ja osittain muutti käsityksiäni mikroblogeista. Silmäilin vielä kertaalleen kursssitehtävässä annettuja linkkejä, joiden myötä mielipiteeni on, että Quaiku muistuttaa enemmän keskustelu- tai mielipidepalstaa, kun taas Twitter on kuin paranneltu versio IRC:istä tai muusta (lähes) reaaliaikaisesta keskustelukanavasta. Toki molempia voidaan käyttää ja käytetäänkin myös mainostamistarkoitukseen, esimerkkinä HelMet-kirjaston Twitter. Jos vertaisin Quaikua ja Twitteriä "oikeaan" blogiin niin mikroblogien käyttö vaatii enemmän ajattelua siitä mitä julkaisee; kuten tekstiviestissä, kerran lähetettyä ei voi enää kojata, lähetetty, mikä lähetetty (no kyllähän mikroblogitekstin voi poistaa, jos on mokannut, mutta se ei ole sama asia).
Sitten Galtsuun. Luin jälleen tehtävänannossa linkitetyt raportit, enkä vieläkään saanut niistä mitään irti. Ehkä esitetyt huomiot ovat liian ilmeisiä? Myönnän, että olen omassa työssäni käyttänyt Irc Galleriaa lähinnä näyttääkseni työtovereilleni kuvia mahdollisista häiriköistä jne. Nykyisin Galtsun on tuolta osin korvannut Facebook, jonne nuoret yleensä kirjautuvat omalla nimellään, toisin kuin Irc Galleriaan. En välttämättä lähtisi viemään omaa lähikirjastoani Galtsuun, siitä huolimatta, että se saattaisi olla hauskaa ja lähentää nuoria ja kirjaston henkilökuntaa. Tämä siksi, että todennäköisesti palvelu söisi minulta niin paljon työaikaa, että työtoverini hermostuisivat (tai vaihtoehtoisesti vapaa-aikaa,jolloin olisi hassua esiintyä palkatta yksinomaan työnsä edustajana). Olisin kuitenkin ihan valmis edustamaan yksikköäni ja kertomaan sen tapahtumista nuorille tätä kautta, mikäli minulle suotaisiin tarvittavat resurssit. Toivoisinkin, että mikäli HelMet kirjasto aikoo hyödyntää sosiaalista mediaa, siten, kuin ohjeissa annetaan ymmärtää, siihen budjetoitaisiin myös työaikaa.
Wikisuunnittelumalleista (ja anti-sellaisista). Taas palaan aikaan (tai sen puutteeseen) ja kirjaston kokoon. Vilkaistuani edellisen kurssin osaaottajien sijaintia Suomen kartalla, voin olla vain kateellinen.Tulee mieleen aika, kun opiskelin kirjastoalaa: Meillä oli henkilö Sibeliusakatemian kirjastosta opettamassa musiikkkiaineiston luettelointia. Kaikista se oli vaikeaa, mutta hän lohdutti, että ainahan voi tarkistaa/kopioida HelMet kirjastosta, miten he ovat sen tehneet. Ok, ja sitten meidän käskettiin opettelemaan luettelointia käytännössä oman kirjaston tapaan. Tarkista nyt sitten HelMet tietokannasta miten joku levy tai nuotti on luetteloitu, kun joudut sen ensin itse tekemään. Eli olisi pitänyt olla parempi kuin opettajansa? Muisto tuli siitä, että olisi ihan kiva keksiä omanlaisensa pyörä, vaikka joka vuosi, mutta tarpeettomaksi ja työlääksi tuo menisi suunnitella kirjastolle vapaa-aikanaan hieno wiki intra, jota kukaan ei saisi käyttää.
Katsoin muuten vihdoinkin Runescape-opetusviedon. Aika suttuinen, mutta toisaalta innostava, taidankin luoda ko. peliin hahmon. Aikaisemmin en oikein innostunut kun eräs kirjaston asiakas näytti minulle, miten hakkaa puita Runessa.
Niin, tätä kurssia voisi toden teolla suositella esimerkiksi psykologianopiskelijoille. Ainakin minä näytän löytäneen sisäisen lapseni (tai pikemminkin sisäisen teini-ikäiseeni): uusiin asioihin tutustuminen on kivaa, mesettäminen on kivaa, pelaaminen on kivaa, mutta en oikein jaksa lukea ohjeita ja pysytellä aikataulussa...
Sitten Galtsuun. Luin jälleen tehtävänannossa linkitetyt raportit, enkä vieläkään saanut niistä mitään irti. Ehkä esitetyt huomiot ovat liian ilmeisiä? Myönnän, että olen omassa työssäni käyttänyt Irc Galleriaa lähinnä näyttääkseni työtovereilleni kuvia mahdollisista häiriköistä jne. Nykyisin Galtsun on tuolta osin korvannut Facebook, jonne nuoret yleensä kirjautuvat omalla nimellään, toisin kuin Irc Galleriaan. En välttämättä lähtisi viemään omaa lähikirjastoani Galtsuun, siitä huolimatta, että se saattaisi olla hauskaa ja lähentää nuoria ja kirjaston henkilökuntaa. Tämä siksi, että todennäköisesti palvelu söisi minulta niin paljon työaikaa, että työtoverini hermostuisivat (tai vaihtoehtoisesti vapaa-aikaa,jolloin olisi hassua esiintyä palkatta yksinomaan työnsä edustajana). Olisin kuitenkin ihan valmis edustamaan yksikköäni ja kertomaan sen tapahtumista nuorille tätä kautta, mikäli minulle suotaisiin tarvittavat resurssit. Toivoisinkin, että mikäli HelMet kirjasto aikoo hyödyntää sosiaalista mediaa, siten, kuin ohjeissa annetaan ymmärtää, siihen budjetoitaisiin myös työaikaa.
Wikisuunnittelumalleista (ja anti-sellaisista). Taas palaan aikaan (tai sen puutteeseen) ja kirjaston kokoon. Vilkaistuani edellisen kurssin osaaottajien sijaintia Suomen kartalla, voin olla vain kateellinen.Tulee mieleen aika, kun opiskelin kirjastoalaa: Meillä oli henkilö Sibeliusakatemian kirjastosta opettamassa musiikkkiaineiston luettelointia. Kaikista se oli vaikeaa, mutta hän lohdutti, että ainahan voi tarkistaa/kopioida HelMet kirjastosta, miten he ovat sen tehneet. Ok, ja sitten meidän käskettiin opettelemaan luettelointia käytännössä oman kirjaston tapaan. Tarkista nyt sitten HelMet tietokannasta miten joku levy tai nuotti on luetteloitu, kun joudut sen ensin itse tekemään. Eli olisi pitänyt olla parempi kuin opettajansa? Muisto tuli siitä, että olisi ihan kiva keksiä omanlaisensa pyörä, vaikka joka vuosi, mutta tarpeettomaksi ja työlääksi tuo menisi suunnitella kirjastolle vapaa-aikanaan hieno wiki intra, jota kukaan ei saisi käyttää.
Katsoin muuten vihdoinkin Runescape-opetusviedon. Aika suttuinen, mutta toisaalta innostava, taidankin luoda ko. peliin hahmon. Aikaisemmin en oikein innostunut kun eräs kirjaston asiakas näytti minulle, miten hakkaa puita Runessa.
Niin, tätä kurssia voisi toden teolla suositella esimerkiksi psykologianopiskelijoille. Ainakin minä näytän löytäneen sisäisen lapseni (tai pikemminkin sisäisen teini-ikäiseeni): uusiin asioihin tutustuminen on kivaa, mesettäminen on kivaa, pelaaminen on kivaa, mutta en oikein jaksa lukea ohjeita ja pysytellä aikataulussa...
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Mitä on tullut tehtyä?
Silmäilin kurssitehtäviä ja yritin katsoa missä vaiheessa olen.
Näyttää paremmalta kuin luulinkaan. Kuitenkin tiedän, että paljon, niin paljon, on vielä tekemättä.
Jos huomaat ison aukon tekemisissäni, olen kiitollinen jos huomautat siitä minulle. Siis hyvissä ajoin ennen kuin alan lähestyä tehtävää numero 23.
Olen huiskinut tekstiin linkkejä aikaisempiin blogikirjoituksiini ym. ettei minun tarvitsisi toistaa itseäni kovin paljoa. Saattavat olla vähän miten sattuu ja sinnepäin, olen pahoillani.
1. Perustin blogin. Todisteena on se, että luet sitä parhaillaan. Ja mitä tästä on ollut hyötyä: Olen huomannut, että blogin pito ei ole niin hankalaa ja pelottavaa kuin luulin, vaan oikeastaan hauskaa.
2. Sain tuntumaa Deliciousiin. Aluksi se ei tosin ihan vakuuttanut minua.Ja mitä tästä on ollut hyötyä: olen neuvonut deliciousin käyttöä henkilöille, jotka siitä todella hyötyvät.
3. Opin käyttämään RSS lukuohjelmaa.
4. Mesettelin uutterasti, jopa useammalla pikaviestiohjelmalla. Ja mitä tästä on ollut hyötyä: minulla on nyt matalampi kynnys mesettää ihmisten kanssa.
5. Tilailin RSS syötteitä, sekä kurssikavereiden, että muita.
6. Käytin aktiivisesti RRS syötteitä. Luin ainakin viikon ajan kurssilaisten ihan kaikki blogipäivitykset. Ja mitä tästä on ollut hyötyä: olen oppinut tilaamaan mielenkiintoisia syötteitä, enää ei tarvitse aina käydä jokaisella kiinnostavalla sivulla katsomassa, onko tullut jotain uutta.
7. Vastaanotin ja lähetin linkkivinkkejä Deliciousissa. Aluksi tosin tuntui että en osaa, koska kukaan ei kuitannut lähettämiäni linkkejä vastaanotetuiksi.
8. Tutustuin mikroblogeihin, tosin sillä seurauksella että ei ikinä enää Quaikua. Ja mitä tästä on ollut hyötyä: no ymmärränhän nyt mikroblogien perusidean. Osaan ehkä myös olla vastaisuudessa varovaisempi, mitä palveluita linkitän keskenään...
9. Kommentoin keskustelua Kirjastot.fi:ssä.
10. Loin profiilin IRC -Galleriaan.
11. Tutkin Wirkamiehet Werkossa Workshop -seminaariraporttia ja tein sosiogrammin Facebookissa.
12. Pohdin verkkokurssin tekemistä. Itse asiassa olisi ollut kiva järjestää verkkokurssi lähikoulun seitsemäsluokkalaisille HelMet -tietokannasta, mutta valitettavasti (helsinkiläiset tietävät miksi minua harmittaa), sain kyseisen koulun liikkeelle vasta nyt.
13. Katselin webinaaritallennetta, mutta en itse ehtinyt osallistua kurssiwebinaarin.
14. Reflektoin toimistani.
15. Tutustuin kuvapalveluihin ja lisäsin kuvan bogiini.
16. Kirjauduin Library thingiin ja tutkin sen käytettävyyttä. Ja mitä tästä on ollut hyötyä: osaan kertoa Library Thingistä sitä tarvitseville.
17. Kopioin Wikipediasta pätkän artikkelia blogiini.
18. Tutustuin wikien periaatteeseen. En tosin ihan sisäistänyt wikisuunnittelumalleja, niihin paneutumiseen olisin tarvinnut enemmän aikaa.
19. Etsin ei kirjastoaiheisen wikin ja kommentoin sitä.
20. Loin sivun kurssiwikiin. Käy katsomassa jos et usko! Ja mitä tästä on ollut hyötyä: loin tunnukset wikispacesiin, ja madalsin kynnystäni vaikka wikipedian täydentämiseen.
21. Pelasin monen sortin pelejä. Runea on tosin minulle opettanut jo kauan sitten eräs kirjaston asiakas.
22. Googlasin kurssijuttuja ja huomasin (kauhukseni?) että löydyn liiankin helposti, ei tarvitse kirjoittaa kuin 23asiaa satu...
23. Yritän paikkailla aukkopaikkoja ennen viimeisen tehtävän suorittamista. Kunhan nyt vaan tietäisin miten.
Siis näin tällä kertaa. Nyt keskityn pitämään peukkuja pystyssä, että en ole sairastumassa. Vähän kuumeinen ja kurkkukipuinen kun olo on.
Huomenna olen luvannut osallistua Lainan päivän kahvitarjoiluun ja luokkakäyntejäkin on luvassa ensi viikolla.
Näyttää paremmalta kuin luulinkaan. Kuitenkin tiedän, että paljon, niin paljon, on vielä tekemättä.
Jos huomaat ison aukon tekemisissäni, olen kiitollinen jos huomautat siitä minulle. Siis hyvissä ajoin ennen kuin alan lähestyä tehtävää numero 23.
Olen huiskinut tekstiin linkkejä aikaisempiin blogikirjoituksiini ym. ettei minun tarvitsisi toistaa itseäni kovin paljoa. Saattavat olla vähän miten sattuu ja sinnepäin, olen pahoillani.
1. Perustin blogin. Todisteena on se, että luet sitä parhaillaan. Ja mitä tästä on ollut hyötyä: Olen huomannut, että blogin pito ei ole niin hankalaa ja pelottavaa kuin luulin, vaan oikeastaan hauskaa.
2. Sain tuntumaa Deliciousiin. Aluksi se ei tosin ihan vakuuttanut minua.Ja mitä tästä on ollut hyötyä: olen neuvonut deliciousin käyttöä henkilöille, jotka siitä todella hyötyvät.
3. Opin käyttämään RSS lukuohjelmaa.
4. Mesettelin uutterasti, jopa useammalla pikaviestiohjelmalla. Ja mitä tästä on ollut hyötyä: minulla on nyt matalampi kynnys mesettää ihmisten kanssa.
5. Tilailin RSS syötteitä, sekä kurssikavereiden, että muita.
6. Käytin aktiivisesti RRS syötteitä. Luin ainakin viikon ajan kurssilaisten ihan kaikki blogipäivitykset. Ja mitä tästä on ollut hyötyä: olen oppinut tilaamaan mielenkiintoisia syötteitä, enää ei tarvitse aina käydä jokaisella kiinnostavalla sivulla katsomassa, onko tullut jotain uutta.
7. Vastaanotin ja lähetin linkkivinkkejä Deliciousissa. Aluksi tosin tuntui että en osaa, koska kukaan ei kuitannut lähettämiäni linkkejä vastaanotetuiksi.
8. Tutustuin mikroblogeihin, tosin sillä seurauksella että ei ikinä enää Quaikua. Ja mitä tästä on ollut hyötyä: no ymmärränhän nyt mikroblogien perusidean. Osaan ehkä myös olla vastaisuudessa varovaisempi, mitä palveluita linkitän keskenään...
9. Kommentoin keskustelua Kirjastot.fi:ssä.
10. Loin profiilin IRC -Galleriaan.
11. Tutkin Wirkamiehet Werkossa Workshop -seminaariraporttia ja tein sosiogrammin Facebookissa.
12. Pohdin verkkokurssin tekemistä. Itse asiassa olisi ollut kiva järjestää verkkokurssi lähikoulun seitsemäsluokkalaisille HelMet -tietokannasta, mutta valitettavasti (helsinkiläiset tietävät miksi minua harmittaa), sain kyseisen koulun liikkeelle vasta nyt.
13. Katselin webinaaritallennetta, mutta en itse ehtinyt osallistua kurssiwebinaarin.
14. Reflektoin toimistani.
15. Tutustuin kuvapalveluihin ja lisäsin kuvan bogiini.
16. Kirjauduin Library thingiin ja tutkin sen käytettävyyttä. Ja mitä tästä on ollut hyötyä: osaan kertoa Library Thingistä sitä tarvitseville.
17. Kopioin Wikipediasta pätkän artikkelia blogiini.
18. Tutustuin wikien periaatteeseen. En tosin ihan sisäistänyt wikisuunnittelumalleja, niihin paneutumiseen olisin tarvinnut enemmän aikaa.
19. Etsin ei kirjastoaiheisen wikin ja kommentoin sitä.
20. Loin sivun kurssiwikiin. Käy katsomassa jos et usko! Ja mitä tästä on ollut hyötyä: loin tunnukset wikispacesiin, ja madalsin kynnystäni vaikka wikipedian täydentämiseen.
21. Pelasin monen sortin pelejä. Runea on tosin minulle opettanut jo kauan sitten eräs kirjaston asiakas.
22. Googlasin kurssijuttuja ja huomasin (kauhukseni?) että löydyn liiankin helposti, ei tarvitse kirjoittaa kuin 23asiaa satu...
23. Yritän paikkailla aukkopaikkoja ennen viimeisen tehtävän suorittamista. Kunhan nyt vaan tietäisin miten.
Siis näin tällä kertaa. Nyt keskityn pitämään peukkuja pystyssä, että en ole sairastumassa. Vähän kuumeinen ja kurkkukipuinen kun olo on.
Huomenna olen luvannut osallistua Lainan päivän kahvitarjoiluun ja luokkakäyntejäkin on luvassa ensi viikolla.
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Kiviä kengässä
En ole luovuttanut, en vielä. Luulin, että kurssi kestäisi tammikuun, että helmikuussa voisin vielä täydentää. Mutta aika juoksee kiihtyvällä tahdilla. Töpaikallani ei ole enää edes sitä vähäistä aikaa tehdä jotakin muuta kuin tiskipalvelua; yksi yksikkömme työntekijä loikkasi muualle juuri sopimattomaan aikaan, normi estää ottamasta ketään tilalle, ja kaikilla on niin kiire kiirehtiä, ettei muuhun jää aikaa.
Väkersin kuvan ja linkin kurssiwikiin, ehkä täydennän sitä pian. Opetusvideo oli niin hidas, että minun oli katsottava sekin pikakelauksella, muuten en olisi ehtinyt.
Tämä kurssi on ollut aikamoista itsetutkiskelua: mikä minussa on julkista, mikä ihan omaa. Tietenkin olisin voinut halutessani luoda "sivupersoonan" kurssia varten, mutta Juicen sanoin: "Kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään ".
Minä hukun salasanojen mereen, tutkittavia palveluita ja sivustojakin on liikaa. Pitäisi laittaa niistä linkit Deliciousiin, tagittaa ne vain tätä kurssia koskeviksi, että jos joskus vaikka kun haluaisin löytää ne kaikki uudelleen.
On toki näppärää, että voi merkitä työpaikkansa Library Thingiin, ja saattaa olla ihan kiva luetteloida omia kirjojaan sinne. Luin äskettäin että eräs työkaverini oli pyytänyt saada aakkostaa erään antikvariaatin lastenkirjat, siis vapaa-ajalla. Tulee mieleen kun nuorena olin erään toisen viraston palveluksessa ja aloin kotona diarioida omia laskujani ja kirjeitäni.
Ehkä me kirjastolaiset olemme kirjahulluja, luettelointihulluja, hulluja.
Osa näistä kurssilla käymistämme asioista olisivat hyödyllisempiä jossakin pikkukirjastossa. Näen kyllä wikien mahdollisuudet, mutta HelMet kirjastossa sellaisen rakentaminen jäisi helposti yhden yksilön yksikössään ylläpitämäksi koeiluksi.
Toisaalta elinvoimainen wiki on helppo pystyttää pienellä porukalla eikä sen tarvitse olla kaikkia kiinnostava tai maailmaa mullistava. Suosikkiesimerkkini kirjaston ulkopuolelta on pienen yhteisön harrastuneisuuden ylläpitämämä, yhteen ainoaan mangasarjaan keskittyvä Narutowiki, jonka käyttäjät täydentävät hahmojen tietoja ja tapahtumia sitä mukaa, kuin sarjaa julkaistaan.
Minä kuitenkin kaipaisin eniten työkaluja arkisen asiakaspalvelun pulmatilanteisiin.
Viime aikoina olen törmännyt lasten tekemään verkkorikollisuuteen ja muuhun kiusaamiseen. En tiedä miten toimia, auttaa.
Rikosilmituksen voi tehdä internetissä, mutta milloin sellainen kannattaa tehdä? Mikä merkitään rikoksen tapahtumapaikaksi jos palvelun tarjoaja on tanskalainen ja uhri asuu suomessa (ja ehkä myös rikollinen asuu)? Kaipaisin sen Fobban neuvoja, mutta pelkään että hänen kuvansa kirjastolaisista saattaa olla sattuneesta syystä nykyisin hieman outo?
En ole tarkoituksella ilkeä, mutta hei, kai nyt kuka tahansa, joka tietäää että häneen liityviä juttuja käytetään jonkin kurssin oppimateriaalina, googlaisi itseään kurssin nimen ja omansa kera? Niin ainakin itse tekisin, vaikka en olekaan poliisi...
Ja vaikka lopetin sadun niistä kissoista ihan melkein seinään, voin kertoa, että hengissä ovat: Iinu puree todella kovaa emoaan, milloin saa mustasukkaisuuskohtauksen, ja Miuku, no Miuku leikkii hiirellä ja lainaustassulla ja on muutenkin melkein kaikkien mielestä todella viihdyttävä.
Väkersin kuvan ja linkin kurssiwikiin, ehkä täydennän sitä pian. Opetusvideo oli niin hidas, että minun oli katsottava sekin pikakelauksella, muuten en olisi ehtinyt.
Tämä kurssi on ollut aikamoista itsetutkiskelua: mikä minussa on julkista, mikä ihan omaa. Tietenkin olisin voinut halutessani luoda "sivupersoonan" kurssia varten, mutta Juicen sanoin: "Kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään ".
Minä hukun salasanojen mereen, tutkittavia palveluita ja sivustojakin on liikaa. Pitäisi laittaa niistä linkit Deliciousiin, tagittaa ne vain tätä kurssia koskeviksi, että jos joskus vaikka kun haluaisin löytää ne kaikki uudelleen.
On toki näppärää, että voi merkitä työpaikkansa Library Thingiin, ja saattaa olla ihan kiva luetteloida omia kirjojaan sinne. Luin äskettäin että eräs työkaverini oli pyytänyt saada aakkostaa erään antikvariaatin lastenkirjat, siis vapaa-ajalla. Tulee mieleen kun nuorena olin erään toisen viraston palveluksessa ja aloin kotona diarioida omia laskujani ja kirjeitäni.
Ehkä me kirjastolaiset olemme kirjahulluja, luettelointihulluja, hulluja.
Osa näistä kurssilla käymistämme asioista olisivat hyödyllisempiä jossakin pikkukirjastossa. Näen kyllä wikien mahdollisuudet, mutta HelMet kirjastossa sellaisen rakentaminen jäisi helposti yhden yksilön yksikössään ylläpitämäksi koeiluksi.
Toisaalta elinvoimainen wiki on helppo pystyttää pienellä porukalla eikä sen tarvitse olla kaikkia kiinnostava tai maailmaa mullistava. Suosikkiesimerkkini kirjaston ulkopuolelta on pienen yhteisön harrastuneisuuden ylläpitämämä, yhteen ainoaan mangasarjaan keskittyvä Narutowiki, jonka käyttäjät täydentävät hahmojen tietoja ja tapahtumia sitä mukaa, kuin sarjaa julkaistaan.
Minä kuitenkin kaipaisin eniten työkaluja arkisen asiakaspalvelun pulmatilanteisiin.
Viime aikoina olen törmännyt lasten tekemään verkkorikollisuuteen ja muuhun kiusaamiseen. En tiedä miten toimia, auttaa.
Rikosilmituksen voi tehdä internetissä, mutta milloin sellainen kannattaa tehdä? Mikä merkitään rikoksen tapahtumapaikaksi jos palvelun tarjoaja on tanskalainen ja uhri asuu suomessa (ja ehkä myös rikollinen asuu)? Kaipaisin sen Fobban neuvoja, mutta pelkään että hänen kuvansa kirjastolaisista saattaa olla sattuneesta syystä nykyisin hieman outo?
En ole tarkoituksella ilkeä, mutta hei, kai nyt kuka tahansa, joka tietäää että häneen liityviä juttuja käytetään jonkin kurssin oppimateriaalina, googlaisi itseään kurssin nimen ja omansa kera? Niin ainakin itse tekisin, vaikka en olekaan poliisi...
Ja vaikka lopetin sadun niistä kissoista ihan melkein seinään, voin kertoa, että hengissä ovat: Iinu puree todella kovaa emoaan, milloin saa mustasukkaisuuskohtauksen, ja Miuku, no Miuku leikkii hiirellä ja lainaustassulla ja on muutenkin melkein kaikkien mielestä todella viihdyttävä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)