sunnuntai 3. tammikuuta 2010

Kiviä kengässä

En ole luovuttanut, en vielä. Luulin, että kurssi kestäisi tammikuun, että helmikuussa voisin vielä täydentää. Mutta aika juoksee kiihtyvällä tahdilla. Töpaikallani ei ole enää edes sitä vähäistä aikaa tehdä jotakin muuta kuin tiskipalvelua; yksi yksikkömme työntekijä loikkasi muualle juuri sopimattomaan aikaan, normi estää ottamasta ketään tilalle, ja kaikilla on niin kiire kiirehtiä, ettei muuhun jää aikaa.

Väkersin kuvan ja linkin kurssiwikiin, ehkä täydennän sitä pian. Opetusvideo oli niin hidas, että minun oli katsottava sekin pikakelauksella, muuten en olisi ehtinyt.

Tämä kurssi on ollut aikamoista itsetutkiskelua: mikä minussa on julkista, mikä ihan omaa. Tietenkin olisin voinut halutessani luoda "sivupersoonan" kurssia varten, mutta Juicen sanoin: "Kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään ".

Minä hukun salasanojen mereen, tutkittavia palveluita ja sivustojakin on liikaa. Pitäisi laittaa niistä linkit Deliciousiin, tagittaa ne vain tätä kurssia koskeviksi, että jos joskus vaikka kun haluaisin löytää ne kaikki uudelleen.

On toki näppärää, että voi merkitä työpaikkansa Library Thingiin, ja saattaa olla ihan kiva luetteloida omia kirjojaan sinne. Luin äskettäin että eräs työkaverini oli pyytänyt saada aakkostaa erään antikvariaatin lastenkirjat, siis vapaa-ajalla. Tulee mieleen kun nuorena olin erään toisen viraston palveluksessa ja aloin kotona diarioida omia laskujani ja kirjeitäni.

Ehkä me kirjastolaiset olemme kirjahulluja, luettelointihulluja, hulluja.

Osa näistä kurssilla käymistämme asioista olisivat hyödyllisempiä jossakin pikkukirjastossa. Näen kyllä wikien mahdollisuudet, mutta HelMet kirjastossa sellaisen rakentaminen jäisi helposti yhden yksilön yksikössään ylläpitämäksi koeiluksi.

Toisaalta elinvoimainen wiki on helppo pystyttää pienellä porukalla eikä sen tarvitse olla kaikkia kiinnostava tai maailmaa mullistava. Suosikkiesimerkkini kirjaston ulkopuolelta on pienen yhteisön harrastuneisuuden ylläpitämämä, yhteen ainoaan mangasarjaan keskittyvä Narutowiki, jonka käyttäjät täydentävät hahmojen tietoja ja tapahtumia sitä mukaa, kuin sarjaa julkaistaan.

Minä kuitenkin kaipaisin eniten työkaluja arkisen asiakaspalvelun pulmatilanteisiin.

Viime aikoina olen törmännyt lasten tekemään verkkorikollisuuteen ja muuhun kiusaamiseen. En tiedä miten toimia, auttaa.

Rikosilmituksen voi tehdä internetissä, mutta milloin sellainen kannattaa tehdä? Mikä merkitään rikoksen tapahtumapaikaksi jos palvelun tarjoaja on tanskalainen ja uhri asuu suomessa (ja ehkä myös rikollinen asuu)? Kaipaisin sen Fobban neuvoja, mutta pelkään että hänen kuvansa kirjastolaisista saattaa olla sattuneesta syystä nykyisin hieman outo?

En ole tarkoituksella ilkeä, mutta hei, kai nyt kuka tahansa, joka tietäää että häneen liityviä juttuja käytetään jonkin kurssin oppimateriaalina, googlaisi itseään kurssin nimen ja omansa kera? Niin ainakin itse tekisin, vaikka en olekaan poliisi...



Ja vaikka lopetin sadun niistä kissoista ihan melkein seinään, voin kertoa, että hengissä ovat: Iinu puree todella kovaa emoaan, milloin saa mustasukkaisuuskohtauksen, ja Miuku, no Miuku leikkii hiirellä ja lainaustassulla ja on muutenkin melkein kaikkien mielestä todella viihdyttävä.

6 kommenttia:

nokisuu kirjoitti...

Joo, ensinnäkin me kirjastolaiset olemme jotenkin outoja. Se on kyllä ihan selvä juttu.

Sitten tuohon kiusaamis-asiaan; eräs nettituttuni tai hänen teininsä joutui vastaavan kohteeksi. Asiat selvisitvät lopulta koulun ja vanhempien (kaikkien lasten) avulla ja kiusaajat saivat rangaistuksensa. Ensiapuna kannattaa kaikki mahdolliset salasanat vaihtaa ja ehkä luoda uudet käyttäjätunnuksetkin.

Meilaa Fobballe rohkeasti :)

Matti kirjoitti...

Epävirallinen 'ratkaisuja arkisiin kirjastotyöongelmiin' -wiki saattaisi olla toimiva juuri pienellä porukalla perustettuna. Sitten, jos alkujaan suullisena perimätietona liikkuneita vinkkejä alkaa kertyä wikiin ja se osoittaa hyödyllisyytensä, wikin voisi esitellä isommalle porukalle ja mahdollisesti virallistaa, kuitenkin niin että wikiä käyttävä väki säilyttää kontrollin käsissään.

Luulenpa että se toimisi näin päin parhaiten, eikä niin että jostain korkealta organisaatiosta päätetään että 'perustetaanpa nyt sellainen erinomainen tietojärjestelmä jota on kaikkien käytettävä'. Yleensähän tämä ensimmäisenä aiheuttaa hylkimisreaktion, kun tiedossa on ylimääräistä työtä, ilman osoitettavissa olevaa hyötyä käytännön työhön.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää pohdintaa. Kirjastolaiset ovat hulluja/outoja, joo. Yksi elämä ei näytä riittävän kaikkeen, sekin on totta. Ja mikä on omaa ja mikä julkista, sitä olen itsekin pohtinut ja siitä hieman kiusaantunutkin, privaatti kun haluan olla kuitenkin suurimmaksi osaksi aikaa eikä löytyä netistä eri yhteyksistä (vaikka kukapa sitä jaksaa toisia googlettaa ja etsiä, kun hyvä kun ehtii itse elää tätä elämäänsä).
-Tuija

lyyravega kirjoitti...

Ehkä me kirjastolaiset olemme kirjahulluja, luettelointihulluja, hulluja.


reps. juuri näin.

Susanna kirjoitti...

"Tämä kurssi on ollut aikamoista itsetutkiskelua: mikä minussa on julkista, mikä ihan omaa. Tietenkin olisin voinut halutessani luoda "sivupersoonan" kurssia varten, mutta Juicen sanoin: "Kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään ".

Minä hukun salasanojen mereen, tutkittavia palveluita ja sivustojakin on liikaa. Pitäisi laittaa niistä linkit Deliciousiin, tagittaa ne vain tätä kurssia koskeviksi, että jos joskus vaikka kun haluaisin löytää ne kaikki uudelleen."

Näin minustakin tuntuu! Tätä on niin paljon, ja pitäisi ehtiä myös käyttää jotenkin järkevästi ennen kuin tietää mistä on hyötyä

Possukissa kirjoitti...

Tuo kirjoitukseni hulluudesta liittyy ajatukseen, että onko vähemmän lapsellista "leikkiä kirjastoleikkiä" kotona, kuin vaikka nollata ajatuksensa joskus pelaamalla. Ja miksi näin on? Miksi omien kirjojen luetteloiminen (silloinkin, kun kysymyksessä ei ole mikään arvokokoelma)on hyväksyttävä tapa viettää vapaa-aikaa, mutta esimerkiksi älynystyröiden hiominen strategiapeleissä on vain typerää viihdettä?