Paikkailua

Niinpä niin: koska rähmin Quaikun kanssa, päätin olla tekemättä samaa virhettä Twitterin suhteen. Lainasin siis kirjan, Haavisto: Näin käytät Twitteriä. Kirjassa Twitter esitettiin hyvinkin mielenkiintoisena ja käytettävänä palveluna, ja sen lukeminen selvitti ja osittain muutti käsityksiäni mikroblogeista. Silmäilin vielä kertaalleen kursssitehtävässä annettuja linkkejä, joiden myötä mielipiteeni on, että Quaiku muistuttaa enemmän keskustelu- tai mielipidepalstaa, kun taas Twitter on kuin paranneltu versio IRC:istä tai muusta (lähes) reaaliaikaisesta keskustelukanavasta. Toki molempia voidaan käyttää ja käytetäänkin myös mainostamistarkoitukseen, esimerkkinä HelMet-kirjaston Twitter. Jos vertaisin Quaikua ja Twitteriä "oikeaan" blogiin niin mikroblogien käyttö vaatii enemmän ajattelua siitä mitä julkaisee; kuten tekstiviestissä, kerran lähetettyä ei voi enää kojata, lähetetty, mikä lähetetty (no kyllähän mikroblogitekstin voi poistaa, jos on mokannut, mutta se ei ole sama asia).

Sitten Galtsuun. Luin jälleen tehtävänannossa linkitetyt raportit, enkä vieläkään saanut niistä mitään irti. Ehkä esitetyt huomiot ovat liian ilmeisiä? Myönnän, että olen omassa työssäni käyttänyt Irc Galleriaa lähinnä näyttääkseni työtovereilleni kuvia mahdollisista häiriköistä jne. Nykyisin Galtsun on tuolta osin korvannut Facebook, jonne nuoret yleensä kirjautuvat omalla nimellään, toisin kuin Irc Galleriaan. En välttämättä lähtisi viemään omaa lähikirjastoani Galtsuun, siitä huolimatta, että se saattaisi olla hauskaa ja lähentää nuoria ja kirjaston henkilökuntaa. Tämä siksi, että todennäköisesti palvelu söisi minulta niin paljon työaikaa, että työtoverini hermostuisivat (tai vaihtoehtoisesti vapaa-aikaa,jolloin olisi hassua esiintyä palkatta yksinomaan työnsä edustajana). Olisin kuitenkin ihan valmis edustamaan yksikköäni ja kertomaan sen tapahtumista nuorille tätä kautta, mikäli minulle suotaisiin tarvittavat resurssit. Toivoisinkin, että mikäli HelMet kirjasto aikoo hyödyntää sosiaalista mediaa, siten, kuin ohjeissa annetaan ymmärtää, siihen budjetoitaisiin myös työaikaa.

Wikisuunnittelumalleista (ja anti-sellaisista). Taas palaan aikaan (tai sen puutteeseen) ja kirjaston kokoon. Vilkaistuani edellisen kurssin osaaottajien sijaintia Suomen kartalla, voin olla vain kateellinen.Tulee mieleen aika, kun opiskelin kirjastoalaa: Meillä oli henkilö Sibeliusakatemian kirjastosta opettamassa musiikkkiaineiston luettelointia. Kaikista se oli vaikeaa, mutta hän lohdutti, että ainahan voi tarkistaa/kopioida HelMet kirjastosta, miten he ovat sen tehneet. Ok, ja sitten meidän käskettiin opettelemaan luettelointia käytännössä oman kirjaston tapaan. Tarkista nyt sitten HelMet tietokannasta miten joku levy tai nuotti on luetteloitu, kun joudut sen ensin itse tekemään. Eli olisi pitänyt olla parempi kuin opettajansa? Muisto tuli siitä, että olisi ihan kiva keksiä omanlaisensa pyörä, vaikka joka vuosi, mutta tarpeettomaksi ja työlääksi tuo menisi suunnitella kirjastolle vapaa-aikanaan hieno wiki intra, jota kukaan ei saisi käyttää.

Katsoin muuten vihdoinkin Runescape-opetusviedon. Aika suttuinen, mutta toisaalta innostava, taidankin luoda ko. peliin hahmon. Aikaisemmin en oikein innostunut kun eräs kirjaston asiakas näytti minulle, miten hakkaa puita Runessa.

Niin, tätä kurssia voisi toden teolla suositella esimerkiksi psykologianopiskelijoille. Ainakin minä näytän löytäneen sisäisen lapseni (tai pikemminkin sisäisen teini-ikäiseeni): uusiin asioihin tutustuminen on kivaa, mesettäminen on kivaa, pelaaminen on kivaa, mutta en oikein jaksa lukea ohjeita ja pysytellä aikataulussa...