ODOTELLESSA

Olen odotellut nyt kuukauden verran tietoa lähiopetuspäivistä. En ole saanut mitään viestiä. Ehkä se johtuu siitä, että minun olisi pitänyt lähettää koulun opettajalle sähköpostia, jossa kerron lyhyesti itsestäni. En ole tehnyt sitä, koska... en osaa. Kirjoitin ensin melkein koko elämäntarinani. Sitten karsin turhaa pois, senhän piti siis olla lyhyt juttu. Lopulta tiivistin liikaakin, sain aikaiseksi yhden sanan: olen. Tuntui turhan filosofiselta, joten aloin miettiä uudelleen, mitä kirjoittaa. Jouduin sitten yllättin kertomaan sähköpostitse itsestäni veljelleni, jota en ole koskaan nänyt. Ajattelin kopioida saman tekstin opettajalle, mutta koska opettaja on nänyt minut, niin on turha kertoa olevansa lihava keski-ikäinen ämmäke tms.

Eilen leikin web-kameralla ja kokeilin erilaisia huiveja peruukkeja ym. Laitoin ylläolevan kuvan tänne, koska siitä tuskin minua kadulla tunnistaisi, se on jotenkin androgyyni ja lisäksi näytän siinä nuoremmalta (kiitos normaalioloihin liian vaalean meikkivoiteen!).

Tänä vuonna en ehtinyt Reaktoriin lainkaan, vaikka suunnittelin meneväni sinne töihin. Omalla työpaikallani on ollut todella kiireistä ja kaikenlaisa yllätyksiä päivittäin. Talvilomaviikkoa edeltävänä perjantaina roudasin hiki päässä kalusteita, ja lähituki asensi kolme uutta asiakaskonetta, koska halusin nuortenosaston jonkinlaiseen kuntoon ennen koululaisten lomaa.

Nyt odotan hiukan jännittyneenä, mitä huominen tuo tullessaan. Toivottavasti tiedon lähiopetuspäivistä...