RSS-LUKUOHJELMAN KÄYTTÖÖNOTTO, MSN MESSENGER JA SATU

RSS syötteitä olen näköjään käyttänyt aikaisemmin huomaamattani. Siis minulla on ollut iGoogle jo jonkin aikaa, ja olen tilannut siihen joskus jotain, ajattelematta asiaa sen kummemmin. Asialistassa näytti nimittäin tuo RSS-syöte joltain oudolta ja tylsältä, joltain minkä kanssa minulla ei varmaankaan olisi mitään tekemistä. Eli olin siis väärässä. Hyvä niin.

Meseosoitekin minulla oli valmiiksi, ei vaan ole ollut sellaisia kavereita, joiden kanssa mesetellä.
Tanskassa kuulemma joissakin kirjastoissa virkailijoilla on Messenger auki palvelutiskillä, jolloin asiakkaat voivat tehdä nopeita kysymyksiä kotoaan tai kirjastosta esim. omalta läppäriltään käsin. Voisi toimia täälläkin. Tuo kysy online kirjastochat on ainakin minun mielestäni jotenkin jäykkä. Yksi henkilö per keskustelu, ja muista kirjoittaa kaunista kieltä! Ei hymiöitä. Ei erikoisfontteja. So, so kirjasto on VAKAVA asia!

Tiistaina kokeilin kurssichattia, ja se oli ihan hilpeää, vaikka porukkaa oli laihan laisesti. Voi toki olla, että jos paikalla olisi ollut useita kurssilaisia, minun olisi ollut hankala pysyä keskustelussa mukana, istuin nimittäin lainaustiskin ääressä ja vuoroin palvelin asiakkaita vuoroin kirjoitin kommentteja keskusteluun.

Toinen viikoittainen kurssichat päivä tuottanee minulle ongelmia. Todennäköisesti juuri suunniteltuun kellonaikaan koneella jököttää tyttäreni, jonka koneen äärestä kampeamiseen tarvittaisiin jotain järeämpää kuin äidin verkkokurssi (ehkä kauhakuormaaja tms.).

Mutta hei, minusta saa mesekaverin jos joku samalle kurssille osallistuva haluaa harjoitella. Miksei tietenkin myös joku muu, mutta silloin pitää tietää minun meseosoitteeni, jota en, (ähäkutti!) paljasta ihan tuntemattomille. Osoitteen saa tallentamalla yhteiskeskustelusta, tai lähettämällä viestiä esim. Facebookin kautta. Tällaisissa tunnelmissa nyt, Satu.


…vieraalle kissanpennulle, joka oli suloinen ja pörröinen, vilkas ja iloinen (mutta ei tietenkään yhtä ihana kuin sen oma pentu). Joutessaan kissaemo rupatteli vieraalle kissanpojalle, neuvoi sitä ja leikki sen kanssa, kunnes oli aika lyllertää kotiin oman pennun luokse.

Näin kului päiviä silloin ja päiviä tällöin. Ohimennen vieraan kissanpojan nähdessään emon oma pentu sanoi tätä ihan rumaksi, muttei muuten noteerannut sitä mitenkään.

Jos olisin sinun lapsesi, pääsisinkö mukaasi kaikkialle? Kysyi vieras kissanpentu.